Eräänä sunnuntaina sähköpostiini tuli viesti, jonka olen saanut eri muodossa jo kymmeniä kertoja. Helsinkiläinen 52-vuotias Marja kirjoitti: "Olin naimisissa 22 vuotta. Ositus on tehty, asunto Kruununhaassa myyty, rintakehä hengittää taas — mutta kun avaan deittipalvelun ja näen tyhjän profiilikentän, hymähtelen tuntemattoman edessä. En tunnista itseäni ammattilaiseksi-äidiksi-ex-vaimoksi. Mitä sinne kirjoitan?"
Marjan kirje ei ole poikkeus. Se on säännös. Ja vastaus on lohdullisempi kuin kuvittelet.
Profiili ei ole ansioluettelo eikä eronneen selitys
Kaikkein yleisin virhe: kirjoittaa profiili kuin hakemus työpaikalle. "Olen 52-vuotias kahden aikuisen lapsen äiti, työskentelen johtotehtävissä, harrastan hyvää ruokaa ja kulttuuria." Tämä teksti on rehellinen, mutta se ei kerro sinusta mitään, jota tuhat muuta 50-vuotiasta helsinkiläistä ei voisi kirjoittaa.
Toinen yhtä yleinen virhe: selittää eroa. "Avioeron jälkeen olen etsinyt itseäni uudelleen ja nyt olen valmis..." Tämän luettuaan lukija tietää sinusta yhden asian — että olet eronnut. Tämä oli jo kerrottu statuksessasi. Säästä selitykset kolmannelle kahville.
Kolmen kerroksen kaava
Profiili, joka toimii kypsille lukijoille, rakentuu kolmesta kerroksesta:
- Konkreettinen arkikohtaus. "Sunnuntaiaamu Kaivopuistossa, vielä sumua meren päällä, termospullossa musta kahvi. Tämä on minun tyyni tuntini."
- Pieni mielipide, joka paljastaa luonteen. "Olen sitä mieltä, että Ullanlinnan parhaat kahvilat tunnet siitä, ettei niissä soi musiikki. Tämä näkemys tekee minusta ehkä tylsän, mutta sen kanssa olen rauhassa."
- Kutsu tai avaus. "Jos tiedät paikan, jossa kala paistetaan oikein Lauttasaaressa, kerro — olen velkaa sinulle lasillisen viiniä."
Kolme kappaletta. Kolme sävyä. Valmis. Lukija näkee sinut pöydän ääressä, ei ansioluettelossa.
Sanoja ja lauseita, joita kannattaa välttää
- "Etsin vakavaa suhdetta, en leikkiä" — tämän lauseen muotoilu on itse dramatiikkaa
- "Rakastan matkustamista" — yli 40-vuotiaana me kaikki rakastamme
- "Rehellinen, luotettava, huumorintajuinen" — sanomalla näin jäät päinvastaiseksi
- "Etsin elämäni kumppania" — ensimmäisellä rivillä liian paljon painoa
- "En ole kiinnostunut pinnallisista suhteista" — implisiittisesti syyttää lukijaa pinnallisuudesta
Mitä kolmekymppiset tekevät — mutta mikä toimii kypsemmälle
Nuoremmat käyttäjät kaipaavat sarkasmia ja nopeita huumorilauseita. Yli 45-vuotiaalle lukijalle lämpö toimii paremmin kuin terävyys. Hyvä profiili tuntuu siltä kuin istuisit viereisellä tuolilla kahvilassa ja kuulisit toisen ihmisen kertovan lyhyen tarinan — ei esityksen.
Helsinkiläinen 58-vuotias leski Pekka kirjoitti näin: "Asun Eirassa pienessä kaksiossa, josta näkyy puisto. Teen joka aamu puuroa ja juon teen. Hain viikonloppuna Ullanlinnasta kirjastosta Tove Janssonin Sommarboken uudelleen. Jos luette mieluummin hiljaisuudessa kuin pauhussa, tulkaa puhumaan kirjasta."
Neljä lausetta, ja tiedän Pekasta enemmän kuin kymmensivuisesta elämäkerrasta.
Sinä-muoto on lämpö, ei tuttavallisuus
Suomen kielessä sinä-muoto on modernin arjen kieli. Profiilissa se toimii paremmin kuin passiivinen "tapaillaan, jos sopii". Suora puhuttelu — "jos haluat tietää lisää" — tuntuu lähestyttävältä ilman että liukuu liian tuttavallisuuteen. Teitittelyä kannattaa säästää todellisiin teititysasemiin, kuten ensimmäiseen tapaamiseen erityisen vanhemman henkilön kanssa.
Konkreettinen paikka = konkreettinen vastaus
"Helsinki" on liian väljä — meitä on yli 650 000. Kun kirjoitat "Munkkivuori, aamuisin koira Kesäkissa-kadun aukiolla", joku, joka asuu lähistöllä, näkee sinut välittömästi. Jos olet Tampereelta, "Pyynikin näkötornin portaat aamuisin" kertoo elämäntavan. "Turusta Aurajoen varressa, hiljaisen viikonlopun ystävä" maalaa kuvan.
Konkreettisuus tekee viestimisestä helpompaa sille, joka katselee profiilia. Hän voi avata keskustelun "oletko käynyt uudessa kahvilassa Ullanlinnassa?" sen sijaan, että yrittäisi keksiä ensimmäistä lausetta tyhjästä.
Valokuvien ja sanojen on sovittava yhteen
Jos valokuvassasi seisot Kultarannan rannalla kypäräpyörällä ja profiili sanoo "rauhallinen sisätilaihminen, mieluiten sohvalla", lukija ei tiedä, kuka tulee ensi viikolla kahville. Luo yhdenmukainen kuva — vaikka se tarkoittaisi, että yksi puoli sinusta jää toistaiseksi ulkopuolelle. Profiili ei ole täydellinen kuvaus, vaan kutsukortti.
Entä aikuiset lapset?
Yhteisvanhemmuus ja aikuiset lapset saa mainita, mutta ei niin, että se peittää sinut. "Kaksi aikuista lasta, toinen Ruotsissa, toinen Tampereella — näen heitä säännöllisesti mutta elämäni on omani" kertoo realistisen kehyksen. Se rauhoittaa lukijaa, joka miettii, onko sinulla aikaa uudelle suhteelle, mutta ei tee sinusta vain äitiä tai isää.
Pieni harjoitus tältä viikolta
Älä kirjoita koko profiilia uudelleen. Muuta vain yhtä riviä — sitä klisein tavoin alkavaa. Korvaa se yhdellä konkreettisella arkikohtauksella viime viikoltasi. Sulje profiili. Viikon päästä katso, alkoivatko keskustelut syvemmistä paikoista.
Profiili ei ole veistetty kiveen. Se on elävä dokumentti, jota voit hienosäätää kerran viikossa. Tärkein askel on saada ensimmäinen, epäsujuva versio ulos — se on jo enemmän kuin tyhjä kenttä, joka pelotti sinua.
Lopuksi
Marjalle vastasin näin: aloita yhdestä sunnuntaiaamusta. Kirjoita siitä kolme lausetta. Lisää yksi mielipide, jota et sanoisi haastattelussa. Päätä kutsulla, ei selityksellä. Muuta näistä kolmesta kappaleesta ensimmäinen profiiliin ja katso, mitä tapahtuu.
Kaksi viikkoa myöhemmin Marja kirjoitti takaisin: "Sain ensimmäiset keskustelut, joissa toinen ei kysynyt miksi erosin. Se riitti tekemään illasta kevyen."
